keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Penkin alle mennyt rally-tokovalkku ja suunnitelmia vuodelle 2018!

Moikkista!

Jaa miksikö noin pitkä otsikko? En tiedä. Siihen sain kuitenkin tiivistettyä kaiken olennaisen, mitä teille tänne pitäisi ehtiä raapustelemaan. Aloitetaan vaikka siitä rally-tokon valmennuspäivästä, joka mun hataran muistini mukaan oli 13.1.

Oltiin siis päivän ensimmäisessä ryhmässä, jossa oli lisäksemme kaksi suunnilleen saman tasoista koirakkoa. Paitsi että sinä päivänä meidän kahden taso oli kaivettu aika syvälle maan alle. Radalla mikään ei yksinkertaisesti sujunut.

Joo, myönnetään. Olen ollut aivan törkeän laiska treenailija, ja tämä olikin toinen rallytreeni varmaan kuukauteen tai jopa pariin. Että siitä se syy taisikin sitten löytyä. Lisäksi itse stressasin hullun lailla tuota treeniä, vaikka se tyhmää olikin. Me ei olla Doriksen kanssa oltu kahta koiraleiriä, paria näyttelytreeniä ja yhtä arkitottiskurssia lukuunottamatta missään ohjatuissa treeneissä.

Arvatkaa, muistinko ottaa kuvaa radasta tai muistanko enää kylttejä? No en. Radalla oli kuitenkin ainakin "istu-kierrä koiran ympäri", "koira eteen-oikealta sivulle", "pujottelu", "liikkeestä maahan", molemmat täyskäännökset ja muuta ihan peruskauraa. Niitä kylttejä, joiden pitäisi mennä kuin vettä vain. 

Niin. Turha kai analysoida sen enempää. Huonostihan se meni, mutta paljon hyviä vinkkejä saatiin. Ja jännityksen lauettua tehtiin kehän ulkopuolella kaikenlaista höntsää, ja koira oli niin hieno. Kun itse saisi rutiinia tuohon olemiseen ja menemiseen ja kaikkeen mahdolliseen, ja lopettaisi stressaamisen, olisivat asiat varmasti paljon helpompia.



Ja hei, sitten voitaisiin mennä vaikka postauksen toiseen aiheeseen! Tänä vuonna olisi toivottavasti tapahtumassa kaikkea kivaa, ja vielä parempi olisi, jos päästäisiin koiruuden kanssa eteenpäin. Voisin listata tähän ihan tylsästi ja sen enempää perustelematta ranskalaisin viivoin suunnitelmia ja tavoitteita alkaneelle vuodelle:

- Päästä omasta stressaamisesta eroon!!!!

- Osallistua rally-tokon nuorten SM-kisoihin

- Hankkia koiralle vähintään RTK1-koulutustunnus

- Treenata ALO- ja AVO-luokkien liikkeet vielä vähän varmemmiksi

- Suorittaa vähintään epiksissä hyväksytysti avoimen luokan rally-tokorata

- Ottaa loppuvuodesta treeniin ainakin jokunen voittajaluokan kyltti (hui!)

- Käydä hyvällä mielellä ja rennosti parit näyttelyt

- Koira taippareista läpi heti keväällä, muuten se alkaa olla liian vanha

- Päästä taas kennelpiirin nuorisoleirille

- Retkeilyä! Meillä on Siljan kanssa jo suuret suunnitelmat kaiken maailman kansallispuistokiertueista, saapa nähdä minkä verran ehditään toteuttaa

- Olla ottamatta stressiä tämän listan asioista, tehdä asioita koiran kanssa meidän omassa tahdissa ja yhtä heiluvalla hännällä kuin aiemminkin

- Viettää ikimuistoinen koiravuosi maailman rakkaimman koiran kanssa <3


P.S. Tänään naksutintreenailin koiraa pelaamaan jalkapalloa. Vähän vaiheessa vielä, mutta hyvin se jo hiffasi ;)

P.P.S. Silja kyllä kuvasi, mutta valkkukuvia en ole vielä saanut. Kuvituskuva on peräisin syksyltä.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Huonoja tuloksia heiluvalla hännällä

Moikka!

Tänään kerron pikaisesti ikivanhoja näyttelykuulumisia kera ihan itse räpsimieni sänkipeltokuvien. Siinä mielessä otsikko hämää, etteivät ne tuloksetkaan nyt mitenkään kovin huonoja olleet, mutta eivätpä kyllä hyviäkään. Oltiin siis 7.10 spanielliiton erikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä, missä oltiin ilmoittauduttu Doriksen oman rotukehän lisäksi Junior Handleriin.

Päivä alkoi siispä näyttelypaikalle reissaamisella, ajomatkaa meiltä kertyi onneksi vain reilu tunti. Halliin päästessämmä olin positiivisesti yllättynyt koirani käytöksestä. Se ei kiskonut juurikaan, toimi pyynnöistä ja vaikutti rennolta. Tämä oli ihan hyvä lähtökohta päivälle.

Ensimmäisenä oli siis barbetien rotuarvostelu, jonka tuomarin nimi oli muistaakseni Astrid Staaijer. Hän oli tuomarina tosi perusteellinen, ja seisotti koiria kehässä pitkään. Muiden kehiä katsellessani pähkäilin, kuinka Doris ikinä selviytyisi niin pitkästä seisomisesta kehässä.







Arvostelussa mainittiin muistaakseni ahtaista takaliikkeistä ja huonosta ylälinjasta liikkeessä. En muista tarkkaan mitä arvostelussa sanottiin, enkä muista minne ihmeeseen sen laitoin (heh), mutta joka tapauksessa EH:n se sai.

Junior Handler alkoi pitkän odottelun jälkeen, ja kehässä päätin, ettei väsyneeltä koiralta ollut mitään järkeä lähteä vaatimaan täydellistä suoritusta. En halunnut korjata pikkuasioita, parasta oli heiluva häntä. Jos haluaisi noissa kehissä pärjätä, täytyisi koiran olla enemmän harrastusväline kuin minulle. Mä periaatteessa voisin korjata koiran jalkoja ja päätä ja turkkia ja mitä liekään, mutta ei kiitos.

En tuomitse, varmasti monelle mukava ja tärkeä harrastus, mutta meikäläinen totesi tuon kehän jälkeen että "thanks but no thanks, eiköhän meidän viralliset junnukehät ole taputeltu"... Doris oli kehässä rennosti ja positiivisesti, ja ennenkaikkea halusi tehdä mun kanssa. Enempää ei voi vaatia. Niin joo, junnuhändlerissä oltiin neljänsiä neljästä.







Huippuhyviä tuloksia ei tällä kertaa saatu, mutta eipä niitä lähdetty hakemaankaan. Sen sijaan meillä oli huippuhauskaa!

maanantai 25. syyskuuta 2017

Villikoira sänkipellolla!

Moikka!

Eli eilen käytiin Siljan ja Huiman kanssa riehumassa ja treenailemassa sänkkärillä. Oli jo vähänhämärää, joten järkkäriparka ei ihan hirveän hyviä kuvia pystynyt ottmaan. Ne kuvat, joissa itse esiinnyn, ovat luonnollisesti Siljan käsialaa, mutta loput on mun räpsyjä.

Näitä on nyt tosi vähän, mutta parempi saada johonkin talteen. Pidemmittä puheitta, itse kuvat:

1.

2. Liian nopeita :(

3.

4.

5.